Teokset 2014

Minun nimeni on -video

Maagisia eleitä ja tanssia Kannelmäessä

Jokainen meistä on aloittanut lukemattomia kertoja itsensä esittelyn sanoilla “Minun nimeni on…”. Lause on yksinkertainen, arkipäiväinen tapa kertoa kuka olemme. Kuulijassa nimemme herättää mielikuvia, arvailuja ja olettamuksia. Meille itsellemme nimi on peili, johon tarttuu monenlaisia muistoja, kokemuksia ja tunteita, heijastamme siihen identiteettiämme yhä uudelleen ja uudelleen. Arkipäivisestä funktiostaan irrotettuna oman nimen sanominen puheella tai liikkeellä on maaginen ele.

Minun nimeni on -videot käsittelevät videoilla esiintyvien henkilöiden suhdetta heidän omaan nimeensä ja asuinympäristöönsä. Videot on valmistettu osana Zodiak – Uuden tanssin keskuksen Minun nimeni on -yhteisötanssiprojektia Kannelmäen alueella Helsingissä syksyllä 2013. Yhteisötanssiprojektiin osallistui satakunta eri-ikäistä tanssijaa, joista nuorin oli kuusivuotias ja vanhin yli 80-vuotias. Heistä 16 valmisti soolon omasta nimestään. Nämä nimitanssit kuvattiin eri puolilla Kannelmäkeä. Herkkätunnelmaiset videot tuovat Kannelmäestä esiin yllättäviä ja uusia näkökulmia ja jopa runollisia sävyjä.

Koreografia: Jenni Koistinen & Sari Palmgren
Ohjaus ja editointi: Sari Palmgren
Esiintyjät: Cristopher, Ulpu, Juho, Sandra, Tytti, Sibi, Jere, Danial, Pihla, Tuomo, Zeus, Ellu, Pirkko, Sofia, Sibiri, Reetta
Äänisuunnittelu ja musiikki: Tuomas Norvio
Kuvaus: Päivi Kettunen
Kuvausassistentti: Heidi Mäntylä
Värimäärittely: Petri Falkenberg / Grade One

Kolmannessa videossa esiintyvä Danial haki tekoprosessin aikana perheensä kanssa turvapaikkaa Suomesta. Heidän anomuksensa hylättiin ja perhe karkoitettiin takaisin kotimaahansa ennen teoksen ensi-iltaa.

Hanketta on tukenut Helsingin kulttuurikeskus.

Koko Minun nimeni on -hankkeeseen voi tutustua tarkemmin verkkosivuilla osoitteissa: http://minunnimenion.fi/ ja http://minunnimeni.blogspot.fi/

LISÄTIETOA: katja.kirsi(at)zodiak.fi / 050 343 9302


Mun silmät sun silmät

Tällä teoksella Päivi Aura ja Minni Ilmonen juhlivat 10-vuotista yhteisötyötään.

Konsepti: Päivi Aura
Sävellys: Minni Ilmonen
Tanssijat: Kati Lehtola, Päivi Aura
Muusikko: Minni Ilmonen, fiulilaulu
Puvustus: Venla Martikainen

Kesto n. 20 min.
Tuotanto: Tanssiteatteri Auraco

Silmät on sielun peili. Nappisilmät. Mun silmät sun silmät. Kenen silmät? Mitä näet? Saman kuin minä vai jotain aivan muuta? Katse kohtaa katseen, ihmisen, toisen ihmisen. Mun silmät sun silmät. Tässä. Nyt.

TEOKSEN TAUSTAA

Laakson sairaalan saattohoito-osaston päiväsali 27.9.2013 klo 14.15, Pisaroita -tanssiesitys on alkamassa. Meitä on selvästi odotettu. Tuolit on siirretty seinustoille, pöydät on kannettu pois. Keskelle pientä päiväsalia on jätetty tyhjä tila meille, kahdelle tanssijalle ja muusikolle. Yleisömme istuu tuoleillaan kalpeina ja vaitonaisina. Kaikilla on yllään sairaalan univormut: hailakan punaiset tai sinivihreät sairaalapyjamat, valkoiset lörppösukat, beiget avotohvelit. Kaikki ulkoinen koreus on kuorittu pois. Mukana on henkilökuntaa valkoisissaan siellä täällä salia, muutama omainen myös, omissa väreissään. Esityksen kuluessa katse kohtaa katseen toistamiseen, tanssija katsojan, katsoja muusikon, muusikko tanssijan, tanssija tanssijan, katsoja katsojan. Kevyt puna nousee iholle, hymy huulilta silmiin. Hauras on ihminen, sinä ja minä, me kaikki. Yhteinen tietoisuus juuri tämän hetken merkityksestä – siitä ei puhuta, se on. “Kiitos kun tulitte tänne, me kun ei enää täältä päästä lähtemään.”

Esiinnyimme viikona aikana kolmella osastolla ja kolmesti myös sairaalan avarassa aulassa. Jokainen esitys tavoitti katsojansa, oli sitten kyseessä osaston potilas tai satunnainen kulkija aulassa. Saimme monet kiitokset yllätyksellisen ilon tuottamisesta ja yksitoikkoisen päivän piristämisestä. Taide kosketti niin katsojaa kuin tekijääkin. Katseet jäivät vahvasti mieleen.

Yhteisöllisyys on aina ollut vahvasti läsnä yhteisissä teoksissamme ja projekteissamme, ne kaikki on myös toteutettu muualla kuin teattereissa: Riistavuoren vanhustenkeskus, Aurinkolahden aallonmurtaja, Vantaan taidemuseo, Lapinlahden sairaalan puisto, Laakson sairaala.

ESITYKSESTÄ

Mun silmät sun silmät -esityskonseptissa kehitetään edelleen koreografista ajattelua, joka sallii hetken vaikutuksen esityksen kulkuun ennalta arvaamattomalla tavalla, mutta kuitenkin selkeän koreografisen rakenteen sisällä. Tanssijoiden ja tilassa liikkuvan muusikon väliset kontaktit niin katsojiin kuin tanssijoihinkin on erityisen huomion kohteena.

Mun silmä sun silmäton tanssiteos pieniin tiloihin, joissa yleisön ja esiintyjien reviirit rikkoutuvat ja kietoutuvat toisiinsa omalla syklillään. Yhtälailla se on myös esitys isoihin aulatiloihin, missä ohikulkijat ovat useimmiten myös satunnaisia esityksen katsojia ja kuulijoita.

Tasapainon synnyttäminen katsoja-esiintyjä reviirien vaihtelun ja koreografisen rakenteen välillä vaatii tarkkaa ajoitusta ja tilallista ajettelua. Se, mikä toimii pienessä tilassa, ei välttämättä toimi isossa tilassa. Toisaalta isossakin tilassa olemme useimmiten lähellä katsojaa.

– Päivi Aura

kuva: Venla Martikainen