Kuvataiteen, tanssin ja musiikin yhteisteos kaukaisesta rakkaudesta.

Persialaisen runoilijan Said Ibn Dschûdin tarinassa runoilija eräänä päivänä kadulla kävellessään kuulee naisen äänen ja näkee ainoastaan hänen kätensä. Tällöin runoilija rakastuu naiseen palavasti, vaikkei koskaan näe häntä kokonaisena. Hymyilevät kädet on esitys kaukaisesta rakkaudesta, haaveista ja saavuttamattomista unelmista, mutta myös yksinäisyyden ja kohtaamisen todellisuudesta. Esityksen aikajana ulottuu unelmien, historian ja tarinoiden ajasta tähän aikaan ja todellisuuteen.

Esitys sai ensi-iltansa toukokuussa 2011. Loppiaisen ajan uusintaesitykset yleisön pyynnöstä! Kaapelitehtaalla Tanssiteatteri Hurjaruuthin Studionäyttämöllä, Tallberginkatu 1 5.1.2012 klo 19 / 6.1.2012 klo 19 / 7.1.2012 klo 19

Kuvataide ja tanssi: Rafael Wardi

Koreografia ja tanssi: Raisa Vennamo ja Maija Karhunen

Musiikin sävellys ja esitys: Marouf Majidi

Valosuunnittelu: Ina Niemelä

Pukusuunnittelu: Päivi Uusitalo

Graafinen suunnittelu: Riitta Skytt

Keramiikka: Helena Sarvela

Kesto n. 1h Liput 12 e / 8 e

Varaukset ja lisätiedot: maijakarhunen@yahoo.com, 0400-728262
http://hymyilevatkadet.blogspot.com

Kesän kynnyksellä sain yhteydenoton Santahaminan alakoulun vanhempainyhdistyksestä. Koulun aktiiviset vanhemmat halusivat anoa rahaa tanssikerhon perustamista varten ja etsivät hyvää ja innostavaa opettajaa tanssikerhoa ohjaamaan. Tästä lähti käyntiin Tanssiteatteri Raatikon ja Santahaminan koulun yhteistyö. Syksyllä 2011 aloitti toimintansa tanssinopettaja Sanna Kuusiston ohjaama tanssikerho tai oikeastaan kaksi, sillä innokkaita oppilaita ilmoittautui mukaan niin paljon, että perustimme kaksi ryhmää. Tanssikerho kokoontuu kerran viikossa iltapäivällä koulun jälkeen ja siihen voivat osallistua kaikki 1- 6. –luokkien oppilaat.

Tanssikerhossa lapset tutustuvat tanssiin ja liikkeeseen ilmaisu- ja taidemuotona. Tehtävien kautta lapsia innostetaan katsomaan ja erittelemään tanssia ja liikettä ja löytämään omia ilmaisutapoja. Kerhossa myös harjoitellaan tanssiesitys, joka esitetään jossain koulun tilaisuudessa. Tanssikerhossa toteutuu lapsilähtöinen ja yhteisöllinen toiminta, jota tanssin ammattilainen ohjaa.

Santahaminan koulun vanhempain yhdistyksen perustama tanssikerho on hieno esimerkki siitä, miten vanhemmat voivat omalla aktiivisuudellaan antaa kaikille lapsille mahdollisuuden tanssia. Santahaminan tanssikerhossa koululaiset ja heidän vanhempansa toteuttavat yhteisötanssia parhaimmillaan.

Tanssija Gill Clarke kuoli 15.11.2011. Hän oli mm. Siobhan Davies –ryhmän perustajajäsen ja toimi Independent Dance –organisaation taiteellisena johtajana. Taiteelliseen työhön hänelle kuului olennaisena opettaminen. Hän loistava opettaja, joka jakoi auliisti osaamistaan opiskelijoille ja kollegoille. Kirsi Heimonen tutustui Gilliin Lontoossa 90-luvun alussa, ja osallistui lukuisille hänen tunneilleen ja kursseilleen. Gill vieraili myös Helsingissä opettamassa ja esiintymässä.

” Vaatimattomuus, intohimo tanssiin ja tanssijoiden tukeminen ovat niitä asioita, joista muistan Gillin. Hän oli selkeä opettaja, selkeys tarkoittaa liikkeen esteetöntä kulkua läpi ruumiin, ilmavat reitit. Lavalla hän kasvoi jättiläiseksi.”

Independent Dance järjesti sunnuntaina 27. marraskuuta 2011 Gillin kunniaksi Lontoossa tanssin, johon osallistui satoja tanssijoita. Yhteisö tanssii yhdistyksen tanssijat tanssivat samaan aikaan Helsingissä yhdistyksen jäsentapaamisessa. Tanssin oli suunnitellut Rosemary  Lee.

Vuoden yhteisötanssitaiteilija valitaan jatkossa joka toinen vuosi Yhteisötanssifestivaaleilla. Yhdistyksen hallitus päätti näin kokouksessaan toukokuussa. Seuraava Yhteisötanssifestivaali on Tampereella elokuussa 2012.

Vuoden 2010 Yhteisötanssitaiteilijaksi julistettiin koreografi Päivi Aura Suomen ensimmäisellä Yhteisötanssifestivaalilla elokuussa 2010 Tampereella. Festivaalin ohjelmistossa oli suursuosion saanut teos Me-Me, jonka kohderyhmä on 0-3 vuotiaat.

Päivi Aura on tehnyt pitkäjänteisesti ja uraauurtavasti työtä päiväkotilasten ja henkilökunnan parissa. Hänellä on ollut rohkeutta oman ryhmän perustamiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön. Aura on tehnyt pitkän uran tanssijana, koreografina ja tanssinopettajana. Tällä hetkellä hänen työnsä painottuu yhteistyöhankkeisiin useiden eurooppalaisen lastenteattereiden kanssa.

Lue lisää www.auraco.fi

Yhteisö tanssii ry nimitti ensimmäisen Vuoden Yhteisötanssitaiteilijan vuonna 2009 10-vuotisen taipaleensa kunniaksi. Vuoden 2009 taiteilija on tanssitaiteilija Mirja Tukiainen.

…Runoilija kadulla kävellessään kuulee naisen äänen ja näkee vain
hänen kätensä. Tällöin runoilija rakastuu naiseen palavasti, vaikkei
koskaan näe häntä kokonaisena…

Kuvataiteen, tanssin ja musiikin yhteisteos kaukaisesta rakkaudesta.

Kuvataide ja tanssi: Rafael Wardi
Koreografia ja tanssi: Raisa Vennamo ja Maija Karhunen
Musiikin sävellys ja live-esitys: Marouf Majidi
Valosuunnittelu: Ina Niemelä
Pukusuunnittelu: Päivi Uusitalo
Graafinen suunnittelu ja valokuvaus: Riitta Skytt
Keramiikka: Helena Sarvela

Esitykset Tanssiteatteri Hurjaruuthin Studionäyttämöllä,
Tallberginkatu 1 A, Kaapelitehdas

Ensi-ilta:  28.5.2011 klo 19
Muut esitykset:  29.5. klo 15 / 31.5. klo 19 / 1.6. klo 19

Liput:  12 e / 8 e   Kesto:  n. 1 h

Lippuvaraukset:  maija.karhunen@helsinki.fi tai  044-5529257

Lisätietoa: http://hymyilevatkadet.blogspot.com

Yhteisvastuutapahtumassa esitetään lyhytelokuva Miten olla (45 min)

18.5.11 klo 12.30 Helsingin Diakonissalaitos, Alppikatu 2, auditorio Lina

Elokuva kertoo muistisairaitten olemisesta Sanerva-kodissa. Tanssitaiteilijan vierailut hoitokodissa, kun kuvataan ja keskustellaan, lomittuvat asukkaiden äänitettyyn puheeseen, jonka tanssija lihallistaa erilaisissa maisemissa. Elokuva perustuu monivuotiseen tanssijan ja muistisairaitten kommunikaatioon, jonka keskiössä on ollut kysymys taiteen paikasta, taiteen mahdollisuudesta muistisairaitten ja yhteisön arjessa.

Tanssi, koreografia, ohjaus, tuottaja: Kirsi Heimonen

Puhe: Sanerva-kodin asukkaat ja Anna-Liisa Arjama (haastattelu)

Kamerat: Arja, Seija, Markku ja Kirsi

Äänisuunnittelu: Marko Kataja

Äänitys: Pasi Hornamo, Kirsi Heimonen

Puvustus: Mari Bisi

Kuvaus ja editointi: Raimo Uunila

Tuotanto: Helsingin Diakonissalaitos

Tammikuussa julkistettu Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia ohjelmavuosille 2010-2014 tarjoaa 18 toimenpide-ehdotusta taiteen ja kulttuurin lisäämiseksi suomalaiseen yhteiskuntaan.

Toimenpide-ehdotukset koskevat lainsäädäntöä, hallintoa, rahoitusta sekä julkisen, kolmannen ja yksityisen sektorin välistä yhteistyötä. Ehdotukset liittyvät myös tutkimukseen, koulutukseen ja tiedon levittämiseen.

Ohjelman painopistealueet ovat kulttuuri osallisuuden, yhteisöllisyyden, arjen toimintojen ja ympäristöjen edistäjänä, taide ja kulttuuri osana sosiaali- ja terveydenhuoltoa sekä työhyvinvoinnin tukeminen taiteen ja kulttuurin keinoin.

Toimintaohjelmaksi kokoaa laajaa tietoa käytännöistä ja tutkimuksesta myös Suomen ulkopuolella. Sisältö on runsas ja avautuu kaavoituksesta yksittäisten taiteilijoiden työhön erilaisten ryhmien parissa.

Stefan Wallin kutsui Hanna-Liisa Liikasen selvittäjäksi, ja asiantuntijaryhmä on ollut laajapohjainen, jossa mukana on ollut myös Kirsi Heimonen. Opetusministeriö koordinoi työtä, mutta myös sosiaali- ja terveysministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön sekä ympäristöministeriöiden edustajat olivat mukana asiantuntijatyöskentelyssä.
Laajapohjainen asiantuntijatyö ja lukuisten ihmisten ja ryhmien kuuleminen työskentelyn aikana on olennaista, koska näin eri ryhmät ja ihmiset tuntevat ehdotusta ja ovat sitoutuneet viemään eteenpäin sitä.

Kenties eri tahojen yhteistyö ja asenteiden muuttuminen ovat olennaisin asia, koska taloudellinen tilanne rajaa rahanjakoa. Työ jatkuu: Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle perustetaan kotipesä kulttuurin hyvinvointi- ja terveysvaikutusten tutkimukselle, kehittämiselle ja koordinoinnille.

Lue ohjelma:

http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2010/Taiteesta_ja_kulttuurista_hyvinvointia.html

Miten kirjoittaa tanssimisen kokemuksista niin, että lihan tunto voisi elää kirjoituksessa? Sukellus liikkeeseen – liikeimprovisaatio tanssimisen ja kirjoittamisen lähteenä ehdottaa yhtä tapaa kirjoittaa tanssimisesta. Tutkimus liittyy fenomenologiseen lähestymistapaan tanssimisen kokemusten kuvauksissa.
Tanssija-tutkija Kirsi Heimonen ohjaa liikeimprovisaatiotyöpajan tanssin maallikoille. Heidän kirjoituksensa tanssimisesta outouttavat hänelle tanssimista ja avaavat ilmiötä, tanssimista uudella tavalla. Merce Cunninghamin omia ja toisten kirjoituksia hänen taiteellisesta toiminnastaan verrataan tanssin maallikoiden kirjoituksiin, ja asettelu paljastaa samanlaisuuksia ja eroja tanssin ammattilaisten ja tanssin maallikoiden toiminnassa.
Tanssimisen ilmiö paljastuu ja kätkeytyy, sen ainutlaatuisuus avautuu tanssin maallikoille, jotka sukeltavat liikkeeseen ja jättävät tahtotilan. Aistisuudessa, toisten vierellä tanssiessa toiminta merkityksellistyy ja maailma näyttäytyy toisin, ainakin hetkeksi. Tekijälle kirjoittaminen muodostuu löytöretkeksi, jossa ruumiillisuuden tunto ohjaa kirjoittamista. Ihmettely ja ei-tietäminen avautuvat erilaisissa kielenkäytön tavoissa. Tutkimisen aikana syntyy tanssifilmi Reittejä tästä tähän, joka tuo tanssimisen todellisuuden läsnä olevaksi kirjoittamisen rinnalle.

Arkisto<http://www.teak.fi/alltypes.asp?d_type=&menu_id=1118&selected=1118&companyId=0&show=2>

Väitös tarkastettiin Teatterikorkeakoulussa 12.12. 2009. Se on luettavissa sähköisessä muodossa ja tilattavissa Teatterikorkeakoulusta:

http://www.teak.fi/alltypes.asp?menu_id=1118

Kymmenvuotistaipaleen kunniaksi Yhteisö tanssii ry nimesi 26.11.2009  ensimmäistä kertaa Vuoden yhteisötanssitaiteilijan Tampereella Sisä-Suomen tanssin aluekeskuksen Liikettä-festivaalin avajaistilaisuudessa.

Yhdistyksen hallitus nimesi yksimielisesti tanssitaiteilija Mirja Tukiaisen vuoden yhteisötanssitaiteilijaksi. Yhdistyksen puheenjohtaja Marjo Hämäläinen piti lyhyen juhlapuheen. Perusteluina oli Tukiaisen kymmenien vuosien pitkä ura erilaisten ryhmien parissa; hän on toiminut jo ennen yhteisötanssitoiminnan käsitteellistämistä. Hän on vienyt tanssia ennakkoluulottomasti, innostaen, luovasti ja rohkeasti sellaisillekin ryhmille, joiden elinpiiriin tanssi ei kuulu.

Oriveteläinen tanssitaiteilija ja koreografi Mirja Tukiainen on tehnyt työtä tanssin hyväksi 1970-luvulta lähtien.  Hän on alusta asti toiminut myös perinteisten suurien tanssipaikkakuntien ulkopuolella.  Hän aloitti uransa Helsingin kaupunginteatterin tanssijana.  Freelancetaiteilijaksi hän jäi vuonna 1985.  Vuosina 1994-1999 hän toimi Keski-Suomen läänintaiteilijana.  Hän on opettanut tanssia mun muassa Teatterikorkeakoulussa ja Jyväskylän yliopistossa ja pitkään Oriveden seudun kansalaisopistossa.  Hänen työlleen ovat ominaista taiteidenvälisyys ja improvisaatio. Hän sai Tanssitaiteen valtionpalkinnon vuonna 2007.

Tanssiesitykset Mirja on tuonut Orivedellä myös Purnun taidekeskukseen.  Vuodesta 2006 hän on toiminut Purnua ylläpitävän Aimo Tukiaisen Purnun säätiön puheenjohtajana.

Oriveden kaupunki antoi hänelle vuoden 2009 kulttuuripalkinnon.

Kirsi Heimosen yksi kiintopiste on Sanerva-koti, joka on Helsingin Diakonissalaitoksen hoitokoti Myllypurossa. Hän toimii asukkaiden ja työntekijöiden arjessa, esimerkiksi esiintyy, tanssittaa, kuuntelee, saduttaa, on mukana valokuvaushankkeessa, on osallisena ryytimaan perustamisessa ja sen hoidossa. Toiminta tukee yhteisöllisyyttä hoitokodissa ja siitä kirjoitetaan tutkimusraportti, sen jälkeen kun kahden vuoden hanke on toteutunut.

Liikkuvat kädet; kuva muovailusta Sanerva-kodissa.